Ohjaaja -näyttelijä
Tarja Pyhähuhta
Savot -lehti toukokuun numero 2010
Teksti: Sirpa Piskonen
Kuva: Antero Teittinen
Syntymälahjana luovuuden kipinä
Kolme vuosikymmentä näyttelijänä Mikkelin Teatterissa tuli Tarja Pyhähuhdalla täyteen tänä keväänä, vaikka hän jäikin kuusi kertaa teatterikorkean porteille. Omien unelmien täyttäminen on vaatinut paljon tahtoa ja työtä, mutta mitään hän ei haluaisi tehdä toisin. Syntymälahjana saatu luovuuden kipinä on hyvin vaalien jalostunut elämän ja koulutuksen myötä.
Näyttelijä ja ohjaaja Tarja Pyhähuhta toteaa, että laji on vaativa. Itseään pitää kehittää kaiken aikaa ja monipuolisuutta sekä laaja-alaisuutta vaaditaan.
-Paljon on ollut orjantappuroita tiellä, kun en ole suostunut menemään sieltä, mistä aita on matalin.
Oman polun kulkija
-Jos olisin vain jäänyt odottamaan omia mahdollisuuksiani, niin eihän niitä olisi tullut koskaan. Itse on pitänyt etsiä ne polut, joita on halunnut kulkea. Mutta samoin valitsisin, jos joutuisin sen tekemään uudestaan. En kadu mitään, Tarja Pyhähuhta vakuuttaa.
Vaikka teatterikorkeakouluun pääsy tyssäsikin kuusi kertaa, tuli Mikkelin teatterista Tarja Pyhähuhdalle sydäntä lähellä oleva taiteellinen koti. Kolme vuosikymmentä on siellä kulunut ja tuosta ajasta kahdeksan vuotta virkavapaalla. Pyhähuhta kiittääkin työnantajaansa siitä, että se on ollut joustava ja mahdollistanut ammatillisen kouluttautumisen ja erilaisten omien projektien tekemisen.
