Ohjaaja -näyttelijä
Tarja Pyhähuhta
Savot -lehti toukokuun numero 2010
Teksti: Sirpa Piskonen
Kuva: Antero Teittinen
Syntymälahjana luovuuden kipinä jatkuu..
Tiennäyttäjänä lapsille
Tarja Pyhähuhta on kiitollinen opettajilleen ja opastajilleen siitä, että nämä ovat nähneet hänen lahjansa ja kyenneet jalostamaan niitä ammatilliseksi osaamiseksi.
-Elämässä on ollut tiennäyttäjiä, joiden avulla olen antanut tuntemuksieni sisimmässäni jalostua. Ja sellainen tiennäyttäjä olen halunnut ja haluan edelleen itsekin olla omille oppilailleni.
Pyhähuhta harmittelee, että kouluissa taitoaineet ovat vähentyneet ja hänen mielestään se näkyy selvästi.
-Itsetunnon kehittäminen on erittäin tärkeää. Lapsuus ja leikki hukkuvat liian aikaisin. Ohjaajana huomaan lapsissa, keitä on rohkaistu sosiaalisuuteen. Se tervehdyttää ja antaa uskoa ja antaa ennen kaikkea iloa.
-Yhteistyöstä musiikkiluokkien kanssa voin todeta, ettei minun lapsuudessani ollut näin lahjakkaita lapsia.
Tarja Pyhähuhta työskentelee myös erityisryhmien kanssa. Se palkitsee ihan omalla tavallaan.
-Joskus on tapahtunut ihme, että puhumattomasta lapsesta on tullut puhuva. Ja monta kertaa ollaan yhdessä itketty onnistumisen kyyneleitä.
Intohimoisena puutarhurina Pyhähuhta vertaa työtään kukkien kasvattamiseen siemenestä loistavaksi kasviksi.
-Yli 20 on ammatissa minun käsistäni lähteneitä ”taimia”. Nyt jo opettavat minua ja se on hieno tunne.
Vahva side Mikkeliin
Mikkeliin ja Mikkelin teatteriin Tarja Pyhähuhdalla on vahva tunneside. Teatterista hän on saanut ammatillisesti unelmiensa täyttymyksen. Mikkelissä on syntynyt hänen tyttärensä ja siksi side tähän kaupunkiinkin on vahva.
Jalkaväkimuseossa toteutetut esitykset sota-ajan kirjeistä ja lauluista ovat olleet Tarja Pyhähuhdalle huikea kokemus ja saaneet kannustavan vastaanoton.
-On ollut hienoa, kun on voinut tehdä ne projektit kulttuurin hyväksi Mikkelissä.
Musiikkiteatteri sekä lasten kanssa tehtynä että myös omassa näyttelijän työssä on Pyhähuhdan sydäntä lähellä ja hän toivoisikin voivansa tehdä sitä enemmän.
-Musiikki on tärkeää, se kehollistuu heti. Musiikki menee syvemmälle kuin sana koskaan. Musiikki vapauttaa aistit auki ja antaa elämän tapahtua itsessään.
-Teatterin hyväksi olen kaikkeni halunnut tehdä, että teatterin tekijöitä saataisiin enemmän. Ihmisen pitää saada onnellinen elämä ja tehdä sitä mitä haluaa. ”Sitkun” aikaa ei ole vaan elämä on nyt ja tässä, Tarja Pyhähuhta kiteyttää.
Tulevaisuuden haasteistakaan ei ole puutetta. Mielipuolen päiväkirjaa pitäisi mennä Tampereelle tekemään Pölösen kanssa, Kake Randelinin elämästä on tulossa humoristinen ja koskettava näytelmä Sarkolan kirjoittamana, musiikkiluokkien 30-vuotis- ja Vekkuli-teatterin 25-vuotisjuhlien kunniaksi Narri ja Lohikäärme saa Mikaelissa viisi esitystä, Revyyn helmiä miun Mikkelissä saa seitsemän esitystä toukokuussa Mikkelin teatterissa ja Astuvan akka on lähdössä maailmalle sen lisäksi, että se menee koko kesän eri tapahtumissa Mikkelissä ja lähikunnissa.
Kolmeen vuosikymmeneen on mahtunut paljon työtä, mutta myös tunnustusta, arvostusta ja menestystä – muutenkin kuin juhlapuheissa. Kun työtä tekee ilolla ja kaikesta sydämestä, se näkyy myös ulospäin.
-Kyllä minä itsekin tajuan, mikä matka tässä on tullut kuljettua ja miten olen siinä kehittynyt ja menestynyt, mutta on liikuttavaa kuulla se muilta. Ja silti sama nuori tyttö tahtoo minussa uusia haasteita, Tarja Pyhähuhta nauraa iloisesti.
